Mitä muutit minussa

Jetlag ja ystävien tapaamiset ovat nostaneet pintaan ajatuksia siitä, miten jenkkivuosi vaikutti minuun ja tapaani olla. On se vaan jännä, miten hetken irtiotto Suomen arjesta voi antaa voimavaroja muutokselle. 

1. Ruoka & minä

En ole ennen kummemmin pitänyt ruoanlaitosta enkä pitänyt itseäni hyvänä ruoanlaittajana, leipojana kyllä. En myöskään ole nauttinut ruokakaupassa käynnissä työn ja lapsiperheen arjessa. Kauppaan on menty nokka tuhisten ja viimetipassa juuri ennenkuin nuorinkin lapsi pitäisi vielä töiden jälkeen ehtiä hakemaan hoidosta kun miehellä sattuu olemaan se pidempi päivä töissä tai ulkomailla.

Mutta kas kummaa. Kun on enemmän aikaa, opin nauttimaan kaupassa käynnistä, opettelin tekemään uusia ruokia ja muutin omia ruokailutottumuksiani. Teinpä jopa detoxingin ruokaraaka-aineilla ja perheeni söi innolla ja kiitoksella äidin laittamaa ruokaa. Koska käytin usein Pioneer womanin ohjeita, kuulin hellan ääressä hämmentäessäni helliä kommentteja perheeltäni: "Siellä se meidän pioneer woman taas kokkaa". Ruokahetkistä yhdessä tuli entistä merkittävämpiä ja rennompia. 

Aiempien muutaman perusruoan lisäksi en innostunut ainoastaan kokkaamaan uusia erilaisia ruokia, vaan myös kiinnittämään huomiota siihen, mitä jääkapissamme on ja mitä syömme. Edelleenkään en saanut muuta perhettä innostumaan lehtikaalista, pirtelövalikoimastani tai salaateista, mutta itse ainakin nautin niistä ja puhtaista raaka-aineista tehdyistä ruoista nyt todella paljon ja oloni on parempi. Jopa kuopuksen kanssa kaupassa käynnistä yhdessä tuli mukavaa sen sijaan, että Suomessa aina pakenin kauppaan mieluummin yksin, tehokkaasti.

2. Sali & minä

 Olen aina ollut positiivinen urheilulle ja nautin aina liikunnasta koulussa. Työni ohella olen vetänyt pilatesta 9 vuotta, mutta monesta yrityksestä huolimatta salitreenit eivät ole olleet minun juttu - Ameriikan vuoteeni asti. Liityin nettisivuja tutkittuani salille, jonka valitsin sen pilatestarjonnan ja kouluttautumisen vuoksi. En tajunnut silloin, että salin jäsenyyteen kuuluva hoitajan tapaaminen 12 viikon välein ja maksuton personal trainerin tapaaminen 6 viikon välein aihetutaisi sen, että minua puraisisi kunnon salikärpänen.

Ameriikan vuosi laski rasvaprosenttiani 5%:lla, lihasmassani nousi 5 kilolla ja lonkka- ja olkapäävammani eivät ole vihoitelleet (kop kop) pitkään aikaan. Uskon tämän johtuvan 2-3 kerran viikossa tavakseni tulleesta salitreenaamisesta. En halua näyttää kuulantyöntäjältä, mutta halusin kokeilla, pystynkö tulemaan tiivimmäksi ja palaamaan synnytystä edeltäviin kiloihini. Ja pystyin. Vähän allekin. 

En usko, että olisin pystynyt tähän töissä käynnin ohella Suomessa. Olen hyvin työorientoitunut ja kaiken muun ajan yritän antaa Suomessa perheelle ja vähän vielä ystäville ja puolisollekin. Mutta nyt opin ottamaan aikaa itselle. Mikä klisee! Älä pelästy kuitenkaan: En tatuoinut mitään, kuten sanaa Vapaus tms ,takapuoleeni tai muuallekaan. Lisääntyneet voimavarat vain antoivat mahdollisuuden tällekin muutokselle. Se oli myös minun omaa aikaani Amerikassa, koska muuten olimme yhdessä puolisoni kanssa ennen lähtöä päättäneet, että on minun vuoroni ottaa vastuuta lapsista, kodista ja arjen askareista, jotka Suomessa jaamme 50-50. Näin pidin päänikin kasassa ulkomailla. 

3. Marmatus & minä

Enää en valita 

• Riihimäen ruuhkissa, joissa niissä muutamassa liikennevalossa edessäni on ehkä yksi tai kaksi autoa ja pääsen puanisten vaihduttua vihreäksi jo liikennevaloista ohi. 
• veronmaksusta siksi, että meillä on hyvät tiet, julkinen liikenne, laadukas koulutusjärjestelmä ja terveydenhuollon hyvä hintalaatu-suhde sekä alhaiset kiinteistöverot (vrt. Princetonissa maksaisin n. 40-60 000e vuodessa). Autoni ei hajoa ajaessani renkaan syvään kuoppaan, jota en näe sateen muodostettua lammikon ja vr:n junat ovat luksusta.
• vakuutusmaksuista, sillä Yhdysvalloissa maksaisin perheellisenä joka kuukausi sen, mitä maksan Suomessa vuodessa. 
• Kodistani, sillä vaikka vuokralla asumisessa on puolensa, on ihanaa nukkua omassa vuoteessa, imuroida imurilla, joka imee, voida tehdä päätöksiä asumiseen liityvistä asioistaan hetkessä ja laittaa sauna lämpiämään omassa kodissa.

Mutta saatan valittaa Suomen

• säästä 
• pimeydestä
• päiväkotien ulkoilupolitiikasta
• kahviloiden ja kauppojen aikaisesta sulkeutumisesta
• tyhjistä ravintoloista ja ravintolatarjonnasta Riihimäellä

Home sweet home

Myönnän, että paluu saattaa muuttaa kaiken tämän. Psykologian opettaja minussa tietää, että mikään muu ei ole niin pysyvää, kuin muutos. Ja oppilaani varmaan muistavat minun hokemani: muutos on aina stressi. Vaikka stressipisteet varmasti olivat muutoksessa koholla, koen muutoksen olleen positiivista ja vahvistavaa. Suosittelen irtiottoa mahdollisuuden tullen jokaiselle vilpittömästi. Vaikka muutos voi jännittää, on omalla asenteellamme ja valinnoillamme iso merkitys. En todellakaan kadu lähtöämme ulkomaille, mutta myönnän, että oman kodin keittiöön astuminen aamuauringossa tai aamiainen puutarhapergolassani ei ole koskaan ennen tuntunut näin hyvältä. 

Tänään olen kiitollinen auringonsäteistä oman kodin pinnoilla. Niistä voimavaroista, joita kulunut vuosi antoi mahdollistaen monta hyvää muutosta. Olen kiitollinen siitä perspektiivistä, jolla voin kokemusteni kautta tarkastella Suomen politiikkaa, yhteiskuntaa sekä omaa työtäni opetus- ja koulutusalalla. Pihallani kirmaavista tutuista rakkaista lapsista ja lähellä olevista rakkaista ystävistä. Kiitos, että saimme rohkeuden lähteä ja olemme kaikki yhdessä tällä puolen, kotona.